50 Asiaa minusta 11. Paino identiteetti
This entry was posted
on torstai, kesäkuu 19th, 2014 at 1:33 and is filed under 50 asiaa minusta, Masentaa, My feelings hurt.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can leave a response, or trackback from your own site.
19.06.2014 - 7:47
Itse olen laiha,mutta 180 cm. Tumnen itseni usein miehen näköiseksi sen takia ja on paha olla :/
19.06.2014 - 12:39
Totta kai sinä olet söpö. Silloin kun sinut draconissa ensimmäisen kerran näin olit hyvin suloinen (jolla oli herkullisia keksejä. Milloin saan lisää makoisia keksejä?). Ja vaikka naamasi olisikin valkoiseksi vedetty niin silti olit kovin soma. Soma soma! <3
Mutta Jen… Sillä ei ole mitään merkitystä oletko tukeva vai laiha, pitkä tai lyhyt. Tärkeintä on että opit olemaan sinut itsesi kanssa ja luotat itseesi. Minä ainakin luotan sinuun :3 Go Jen GO!
Ps. Jos sinulla sattuu olemaan Skype tili voit lisätä minut kontakteihisi, jos tahdot jutella. Jutustelu tekee hyvää mielelle ^^
Minulla on siellä tämä tuttu Nickki. Ernunoob.
19.06.2014 - 15:38
Mulla oli joskus samantyyppinen kriisi. Sitten mä aloin katsomaan venäläistä tyyliohjelmaa, jossa eri kokoisille, eri mallisille naisille suositeltiin eri tyyppisiä vaatteita.
Se ei oo koskaan kiinni siitä että ihminen on väärän kokoinen (ellei ole hengenvaarallisen laiha tai lihava) vaan siitä että yrittää pitää vaatteita jotka ei sovi omalle vartalotyypille.
Kivaa että koit itsesi nätiksi siinä mekossa ja tsemppiä parempaan itsetuntoon 🙂
19.06.2014 - 19:58
Voi sua… ihanin postaus mitä olen lukenut. Liikutuinkin tästä.
Ihanaa lukea viimeinkin siitä, että joku tajuaa olevansa söpö. Ja se on ihan tervettä. Olisi tosi ihanaa nähdä sinut tuossa mekossa btw! Sun tulisikin jatkossa etsiä juuri samankaltaisia vaatteita, jossa tunnet olevasi SINÄ. Mahtavaa, että on XL -kokoisillekin omia vaatekauppoja. Kokeiles ihan piruuttas kattoa Jenkkilän tarjontaa. Siellä on itseasiassa erittäin laaja valikoima vaatteita isommillekin ihmisille. Euroopassa ei niinkään ole.
Itse en aikoinani juuri piitannut vaatteiden ostosta, mutta tässä aikuisiällä huomasin, että ne tuovat tavallaan hyvää oloa ja itsetuntoa.
Ja muista, laihuus tai lihavuus ei tee meistä kenestäkään mitenkään parempaa/huonompaa ihmistä. Persoonallisuus ratkaisee ja sulla löytyy sitä oikeaa asennetta, jota ihailen! Muistatkin sen höpsö! <3
19.06.2014 - 22:34
Aluksi en tullut tänne mitenkään haukkumaan sinua, (kuten aikasemmat kommentoi, sinulla/kaikilla on oikeus valita tapansa elää ja kauneus on enemmän asennetta kuin ulkokuorta) mutta tuo että kaadat kaiken rakkulaisten munasarjojen syyksi hiukan pisti(tai ainakin sain sellaisen kuvan, voin olla myös väärässä). Harvemmin kommentuin mihinkään julkiseen palveluun, mutta nyt teen poikkeuksen.
Enemmänkin haluan ehkä kannustaa sinua! Voin kuulostaa hiukan ankaralta ja tylyltä, mutta tiedän mistä puhun. Voit tietenkin luulla, että puhun myös palturia, mutta en oikein jaksa tehdä moista temppua. En juurikaan piittaa ihmisten päätöksistä.
Olen itsekkin saman kohtalon ihmisiä, ylipaino koko ikä, kiusaaminen ja yksinäisyys tuttua ja todettu rakkulaiset munasarjat yli viisivuotta sitten. Älä anna sen rakkula-asian vaivata tai hallita elämääsi, sillä minä kärsin painon lisäksi myös vakavasta partaongelmasta, mutta en jaksa enää voivotella sen olemassa olosta. Itse laihdutin 20 kiloa kahdessa vuodessa ja luultavimmin enemmänkin lyhyessä ajassa jos olisin ottanut laihduttamisen paljon tosissani. Aloitin paljon rankemman liikuntalajin(joka myös kohensi itsetuntoani), joka sopi itselleni ja josta pidin. Tein muutakin liikuntaa myös. Tärkeintä on juuri löytää itselleen se mieluisa ja sopiva laji, muuten homma saattaa mennä todelliseksi pakkopullaksi. Tietenkin muutin myös syömistäni. Tietenkin vähensin juuri herkkujen syöntiä ja opiskelijabudjetille löytyi sopivaa hyvää ruokaa. Netistä löytyy paljon apua erilaisiin resepteihin ja jopa tukiryhmiä taudin laihduttajanaisille, kannattaa tutkia. Sisarellani on myöskin sama vaiva ja hän on ollut laiha koko iän ja sai jopa juuri lapsen, vaikka sitä pidettiin melkein mahdottomana tämän taudin takia.
Ihminen voi olla kaunis koostansa riippumatta, mutta jos haluat olla laiha ja kasvattaa kuntoa niin sitten kannattaa miettiä enemmän mitä olet valmis tekemään sen eteen. Vähän kuin piirtäminenkin. Jos haluat olla taitelija, teen töitä sen eteen. Ei sitä muuten kehity. Kunnon kohottaminen ja laihduttaminen ovat pitkä ja kivinen tie. Tietenkin voit myös päättää, että PCOS tekee kaiken yrittämisen turhaksi. Ei se minulle loppujen lopuksi kuulu mitä teet, sanon vain että työtä se tämäkin asia vaatii.
Olet nuori nainen jolla on ystäviä, sen näkee kommenteista ja muista päivityksistäsi. Nämä ihmiset eivät välitä miltä näytät, muista se! Elämäsi on edessä, joten älä anna painoasioiden stressata liikaa tässä maailmassa. Elämäsi on sinun, joten käytä se miten haluat ja pysy päätöksiesi takana!
Hyvää juhannusta ja loppu kesää. Jatka päivittämistä ja seuraa unelmiasi!
20.06.2014 - 5:39
Ihan sama oletko vaarallisen ali/ylipainoinen tai täysin normaali painoinen, omaat a-kuppi koon tai h-kuppi koon, hiuksesi ovat alaselkääsi asti tai sinulla ei ole hiuksia ollenkaan niin se joka sanoo ettet ole tarpeeksi kaunis on sinä itse koska nyky-yhteiskunta on täysin turmellut naisten imagon ja näin ollen myös heidän itsetuntonsa jo pienestä asti.
Minua auttaa kun tsemppaan itsenäi jos iskee oikein paha itsetunto kriisi tyylii: ”Jos kerran olen tänään sitä mieltä että näytän paskalta ihan sama mitä pistän päälle niin vetäsen tuon loli mekon jota en muuten kehtaa pitää päälleni ja näytän sitten hirveältä tyylillä!” Feikattu itsetunto ja ironia auttaa joskus. 😀
Jos haluat urheilla itsellesi unelma kropan niin mikä ettei, jos taas haluat nauttia lyhyestä elämästäsi niin nauti.
Vaikka jotkut ovat idiootteja ja sanovat sinua paskaksi päin naamaa ei se tarkoita että me kaikki ihannoimme laihuutta, itse monesti katselenkin että ”herran jumala kun hyvän näköinen tyttö ja noi pyöreet posket on niin suloiset” välillä olen miettinytkin että ehkä pitäisi lisätä pari kiloa itseeni ja toivoa että ne asettuisi kehooni yhtä kauniisti kuin moneen isompi kokoiseen tyttöön.
Itse en voi ymmärtää kuinka kukaan pitää olemattomaksi laihdutetuista perseetömistä tikku jaloista, sitähän tuntee itsensä pedofiiliksi kun vaan ajatteleekin sitä kesken kasvanutta vartaloa..Hyi!
BTW: Olen nainen XD
20.06.2014 - 10:42
Ylipaino tai liian laiha, kai se kuuluu tiettyyn ihmiseksi kasvamiseen että noita asioita miettii. Itse pidin itseäni nuorena liian laihana, peitin sitä pukeutumisella. Iän myötä alkoi tulla kuin huomaamatta painoa ja sitten häpesin sitä puolestaan niin, etten esim. mennyt uimaan koska olin mielestäni liian lihava. Jossain vaiheessa se menetti merkityksensä, koska tajusin että on ihan sama mitä muut ihmiset ajattelevat tai oikeasti: eivät he oikeasti edes ole kiinnostuneita. Oli tyhmää olla menemättä lapseni kanssa uimaan koska ajattelin muiden mielipiteitä, pääsin siitä yli ja en enää ole miettinyt ulkonäköäni.
Sarjakuvasta: hyvin kirjoitettu ja piirretty, pääasia että piirtää aktiivisesti niin kehittyy. Tsemppiä siis siihenkin.
3.07.2014 - 12:12
En osaa sanoa mitään kovin lohdullista tai maailmaa mullistavaa, mutta tämä merkintä oli tosi kaunis ja liikuttava, joten halusin kertoa sen. Itekään en ole ikinä ollut täysin sinut ulkonäköni kanssa, mutta yllättävän paljon auttaa, kun esimerkiksi juuri pukeutuu johonkin mekkoon, josta tykkää tosi paljon. Murrettua itsetuntoa on vaikea rakentaa uudelleen, mutta se on mahdollista. Oot varmasti söpö :>
27.07.2014 - 23:52
En tiedä, tiedätkö tätä mutta itselläni on ollut aina sama ongelma painon kanssa ja olen sen kanssa kamppaillut ainakin 17 – vuotta koko 25 ikävuoteni aikana ja vasta viimevuonna todettiin myös tuo tuhannesti kirottu PCOS, mikä selittää ettei paino ole laskenut vaan sen sijaan noussut vaikka olisin pomppinut piruvie päälläni!
Ainoa ulkonäkökriisini sitten varmaan onkin paino, kun tykkään olla miesmäinen, herh.
Mutta voimia siulle kumminkin niin itsetunnon kuin piirtämisen suhteen! Se on pitkä ja raskas tie päästä edes jonkinlaiseen itsetuntoon, mutta aina kun masennut niin muista niitä kivoja sanoja mitä olet kuullut ^^ Joskus se auttaa oikeasti vähän raottamaan verhoja ja päästämään valoa sisään sinne ikävään pimeyteen!